Veera kävi sairaalassa omilla menoillaan, muun muassa dialyysihoidoissa, verikokeissa, lääkärien vastaanotoilla, ravitsemusterapeutilla. Aune,hänen rakas hoitolapsensa makasi lasten osastolla ja sielläkin Veera ahkerasti kävi katsomassa pientä potilasta, Aunen vointi oli niin hyvä, että sai tulla katsomaan ja Veera siellä silitteli Aunea, jutteli Aunelle ja lauloi Aunelle hengellisiä lauluja.
Veera oli Aunen kohtalotoveri, koska itsekin oli sairastanut leukemiaa. Veera koetti tehdä pikku Aunen olon mahdollisimman turvalliseksi. Veera sai myös syöttää Aunea ja vaihtaa kakkavaipat Aunelta siellä sairaalassakin. Tuttu hoitaja ja tutut toimet antoivat Aunelle turvallisuutta ja kun Veera lähti kotiinsa sairaalalta, hän laittoi Aunelle tutin suuhun ja peitteli Aunen unille.
Veeralla ei ollut niitä lastenhoitokeikkoja Aunen luokse vaan Veera kävi huvikseen ja omaksi ja Aunen iloksi katsomassa Aunea sairaalassa ja siellä hellimässä Aunea, laulamassa Aunelle ja juttelemassa Aunelle. Pieni Aune-vauva oli huonokuntoinen edelleen, mutta toipui hyvin, nukkui hyvin ja söi hyvin ja oli olosuhteisiin nähden virkeä ja reipas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti