Veeralle tapahtuu hyviä asioita

Veeralla ei ollut nyt niitä lastenhoitokeikkoja Aunen luokse, koska Aune oli sairaalassa. Mutta Veera sai sisältöä iltapäiviinsä kun lastenhoitopalvelusta tarjottiin Veeralle myös toista lastenhoitotehtävää. Eräässä perheessä on 9-vuotias Jimi-poika, joka tarvitsee iltapäivähoitoa koulun jälkeen. Aiemmin Jimiä hoiti Jimin oma mummo, mutta kun mummo kuoli, tuli kyseeseen lastenhoitopalvelu.


Veera otti vastaan myös tuon Jimin hoitohomman ja niin on nyt sitten Veeralla kaksi hoitolasta. Nyt Jimi ja Jimin lisäksi myös Aune sitten, kun Aune pääsee kotiin sairaalasta. Jimin hoitaminen oli Veerasta hauskaa. Veera laittoi Jimille välipalan ja sen jälkeen auttoi Jimiä koulusta tulleissa kotitehtävissä ja leikki ja pelaili Jimin kanssa. Jimi oli oikein mukava ja kiva poika josta oli Veeralle paljon iloa.


Auneakin Veera kävi katsomassa tosi usein sairaalassa ja siellä auttelemassa hoitajia Aunen hoidossa. Veera oli onnellinen nyt, kun on työtä ja työllä ansaitsemillaan rahoilla voi tehdä mitä haluaa. Veera osti itselleen hyviä ja terveellisiä ruokia ja sen lisäksi lastenhoitajan palkalla Veera maksoi myös itselleen kuntosalikortin ja alkoi säännöllisesti käymään kuntosalilla. Kotona oli oma kissa Akseli ja kisun kanssa Veera touhuili paljon, käytti Akselia muun muassa ulkona valjaissa ja muutenkin Akseli oli tärkeä ja rakas kissa Veeralle.



Veeralla oli nyt myös ystäviä enemmän kuin yksi. Nyt oli myös Aunen äiti, Jenni Veeran ystävä. Aunen sairastelu oli heitä lähentänyt ja he olivat ystäviä nyt ja kyläilivät toistensa luona. He myös kävivät joskus kaupungilla yhdessä. Myös Hennan kanssa Veera vietti aikaansa paljon. Veeralla meni elämä aika mukavasti.

Veera vierailee sairaalassa Aunen luona

Veera kävi sairaalassa omilla menoillaan, muun muassa dialyysihoidoissa, verikokeissa, lääkärien vastaanotoilla, ravitsemusterapeutilla. Aune,hänen rakas hoitolapsensa makasi lasten osastolla ja sielläkin Veera ahkerasti kävi katsomassa pientä potilasta, Aunen vointi oli niin hyvä, että sai tulla katsomaan ja Veera siellä silitteli Aunea, jutteli Aunelle ja lauloi Aunelle hengellisiä lauluja.



Veera oli Aunen kohtalotoveri, koska itsekin oli sairastanut leukemiaa. Veera koetti tehdä pikku Aunen olon mahdollisimman turvalliseksi. Veera sai myös syöttää Aunea ja vaihtaa kakkavaipat Aunelta siellä sairaalassakin. Tuttu hoitaja ja tutut toimet antoivat Aunelle turvallisuutta ja kun Veera lähti kotiinsa sairaalalta, hän laittoi Aunelle tutin suuhun ja peitteli Aunen unille.



Veeralla ei ollut niitä lastenhoitokeikkoja Aunen luokse vaan Veera kävi huvikseen ja omaksi ja Aunen iloksi katsomassa Aunea sairaalassa ja siellä hellimässä Aunea, laulamassa Aunelle ja juttelemassa Aunelle. Pieni Aune-vauva oli huonokuntoinen edelleen, mutta toipui hyvin, nukkui hyvin ja söi hyvin ja oli olosuhteisiin nähden virkeä ja reipas.

Aune sairaana

Myös Aune sairasteli. Aunekin oli kauan kuumeessa ja todella väsynyt ja uupunut, lisäksi myös mustelmilla ja verta tuli herkästi. Veera oli silloin katsomassa Aunea ja kertoi Jennille, että nuo on ihan selviä leukemian oireita, Aune pitää viedä päivystykseen! Aune vietiin päivystykseen ja otettiin lasten osastolle ja kyllä, kyllä Aunella oli leukemia.


Aune jäi lasten osastolle saamaan sytostaatteja ja verensiirtoja. Se oli surullista aikaa perheessä. Vauva sairastaa eikä tiedetä miten selviää sairaudesta. Jenni oli kuullut, että Downin syndroomaan voi liittyä myös leukemia. Niin se tuli leukemia myös Aunelle. Jenni soitteli Veeralle usein ja kertoili Veeralle huoliaan. Veera kuunteli ja ymmärsi, koska Veera itsekin sairasti leukemiaa ja oli vasta ollut osastohoidossa sen vuoksi.


Jennillä oli ikää 35 vuotta ja Veera oli vasta 18, mutta silti heille tuli noitten kahdenkeskisten juttelujen myötä todella hyvä yhteisymmärrys ja he ystävystyivät. Veera ei ollutkaan enää pelkkä perheen lastenhoitaja, vaan Veerasta tuli Jennille ystävä. Veera kävi Jennin luona kylässä paljon kun Jenni oli Aunen sairastelun takia sairaslomalla opinnoistaan kun niin suretti ja järkytti kun oma rakas lapsi makaa sairaalan osastolla vakavasti sairaana.



He kävivät myös yhdessä katsomassa Aunea sairaalassa ja siellä Aune makasi mutta ilahtui kovasti äidin ja lastenhoitajan näkemisestä. Veera ja Jenni silittelivät pikku Aunea ja Veera lauloi Aunelle tällaista laulua:


Kaipaan päästä rantamille kauniin maan, missä elämän virta kuohuaa.
Missä armon valtameri Jeesuksen, huuhtoo synnit saastat sydämen.

Armahdettu taakkojeni alta, puhdas olen taivaltaja maan.
siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Vaikka tummat pilvet heittää varjojaan, vuoritiellä on raskas vaeltaa.
Kuitenkin on määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Usein valtaa matkamiehen mielen, kaipuu päästä kotiin uuden maan,
Siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Hetken vielä vuoritietä taivallan, taivaan tähtihin silmäin tähyää.
Siellä enkelkuoro oottaa matkaajaa, matka päättyy ikikunniaan.

Vaivan valjaat riemupukuun vaihtuu, onnellisten osan sielu saa.
Siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.



Aune nukahti onnellisesti hymyillen kun kuuli tuon laulun ja Jenni liikuttui kyyneliin. Veera kertoi Jennille olevansa uskossa. Veera kertoi tulleensa uskoon rippikoulussa 15-vuotiaana ja että Veera kuului luterilaiseen kirkkoon mutta vaihtoi uskoon tultuaan helluntaiseurakuntaan ja että hän on täyttynyt Pyhällä Hengellä. Veera kertoi myös siitä, että kun hän makasi kerran sairaalan sängyllä, hänelle ilmestyi enkeli. Myös Jeesus oli ilmestynyt ja hän oli kertonut, että vielä ei ole Veeran aika lähteä taivaan kotiin, Veeralla on vielä paljon tehtävää ja että Veera syntyi iloksi ja siunaukseksi vanhemmilleen ja rukousvastauksena erään naisen rukouksiin joka oli jo ennen Veeran syntymää rukoillut, että Veeran äidille syntyisi Veera-vauva. Veera oli Jeesuksen antama rukousvastaus ja Veeralla tulee olemaan elämä ja tulevaisuus. Veera rohkaisi myös Jenniä ja sanoi, että älä pelkää, Jenni. Aune syntyi Jumalan siunauksena tähän maailmaan ja Aune toipuu vielä leukemiasta. Jenni oli liikuttunut ja Jenni alkoi miettiä itsekin näitä uskon asioita enemmänkin.




Pikku Aune sairasti, mutta tilanne ei mennyt huonompaan suuntaan. Aune oli iloinen ja valoisa lapsi, koko osaston päivänsäde. 

Veeran vointi heittelehtii

Veera kävi ihan normaalisti harrastuksissa ja hoiti Aune-vauvaa, mutta yhtenä päivänä kaikki ei ollutkaan kunnossa. Veeralla oli kova kuume. Veera arveli, että se on vaan flunssaa, ei sen kummempaa, mutta sitä kesti päiväkausia ja Veeralla oli myös kipuja ja särkyjä ja muutama mustelmakin tuli, niin Veera hakeutui päivystykseen. Veera pääsi nopeasti lääkäriin ja hänet otettiin vakavasti, koska hänellä on diagnoosina leukemia. Veera pääsi hematologiselle osastolle hoitoon.


Veerasta oli oikeastaan kivaa päästä osastolle. Veera on aina viihtynyt osastolla. Nyt oli tarkoitus antaa suonen kautta sytostaatteja ja verensiirtoja. Vielä ei ollut tietoa, kuinka kauan Veera joutuu olemaan osastolla, mutta se osastolla olo ei haitannut Veeraa yhtään. Veera oli tyytyväinen osaston säännöllisiin rutiineihin ja siihen, kun oli kivat hoitajat ja tosi mukava lääkäri osastolla.



Veeran äiti oli huolissaan Veerasta ja kävi katsomassa joka päivä Veeraa. Myös isä ja veli kävivät katsomassa. He olivat huolestuneita ja vakavia. Mutta kun Veera vaikutti olevan olosuhteisiin nähden tyytyväinen oloihinsa, niin kyllä veli tapansa mukaan hieman myös pelleili ja oli vitsikäs Veeralle.



Veeran siskokin matkusti kaukaa katsomaan sairasta pikkusiskoaan ja toi Veeralle tuliaisia. Hän toi kirjoja ja lehtiä joita oli ostanut kirpputorilta ja myös ison, vaaleanpunaisen pehmolelu pupun. Veera kiitti pupusta ja sisko sanoi, että hän toi pupun Veeralle, koska häntä säälittää kun rakas pikku Veera-pupunen on kipeä. Sisko oli jo Veeran syntymästä asti kutsunut Veeraa pikkupupuksi ja Veera piti siitä lempinimestä.



Veeralla oli hyvät oltavat osastolla. Hän tutustui muihinkin potilaisiin ja siellä mukavaa seuraa riitti. Pari viikkoa meni osastohoidossa ja sitten parin viikon kuluttua pääsi Veera jo kotiinsa. Veeran vointi oli parempi eikä ollut enää kuumetta eikä kipuja. Veriarvotkin olivat sen verran hyvät, että kotona voi jo olla.



Osastolla oli kivaa, mutta niin on kotonakin. Kotona Veera puuhasteli nukkekotinsa kanssa ja myös sellaista kivaa tapahtui, että Veera sai oman kissan. Oli Veeran entisellä kotipaikkakunnalla lähellä vanhempien kotia ollut eräässä talossa kissaemolla pienet pennut. Pennut olivat luovutusikäisiä ja Veera sai itselleen valita yhden pennuista. Veera valitsi mustan poikapennun jolle hän antoi nimeksi Akseli. Veeralla oli nyt oma pieni Akseli-kisu, jonka seurassa oli kiva olla. Veera hoiti Akselia hyvin ja tunnollisesti ja leikitti Akselia ja se oli mukavaa kun aina kun Veera lämmitti saunan, niin myös Akseli tuli saunomaan yhdessä Veeran kanssa.



Hennan kanssa Veera järjesti kissatapaamisia kun molemmilla on kissa. Veera käveli usein Hennan luokse Akseli-kisun kanssa ja Akseli tutustui Hennan kissaan. Akselista tuli hyvät kaverit Hennan kissan kanssa ja Veera sanoi, että jos hän joutuu osastolle joskus vielä, niin silloin hän tuo Akseli kissan Hennalle hoitoon. Hennalle sopi hyvin tuo Veeran ehdotus ja niin se asia oli yhteistuumin sovittu.



Vaikka Veera asui omillaan, niin hän vietti kuitenkin kaikki viikonloput äidin ja isän luona. Usein mentiin perjantaina Prismaan tai Lidliin ja ostettiin sieltä kaikenlaista hyvää syötävää ja Veerakin sai valita, mitä ostetaan. Sitten vanhempien luona Veera sai myös hoitaa ja ulkoiluttaa koiraa ja äidin kanssa laittaa yhdessä ruokia ja joskus Veera ihan itse ja omatoimisesti valmisti ruuan ja kattoi pöydän isälle ja äidille. Saunassakin käytiin siellä ja joskus lähdettiin käymään myös vaikka Kolilla.

Veera on aivan innoissaan Aunesta!

Veera oli aivan innoissaan pikku Aunesta ja Aunen hoitamisesta. Veera ompeli äitinsä kanssa nättejä mekkoja Aunelle ja lisäksi Veera etsi yhdessä äitinsä kanssa Veeran vauva-ajan vaatteita, joita voisi viedä Aunelle. Veerasta oli mukavaa seurata Aunen kehitystä. Aune kasvoi ja kehittyi ja oppi hymyilemään, nauramaan ja jokeltamaan. Veera tutustui myös Aunen varhaiskuntoutusohjelmaan jossa opastettiin, että miten voisi Aunen kehittymistä edistää.



Veerasta oli ihania päiviä ne päivät, kun pääsi Aunen luokse ja sai hoitaa Aunea. Aune oli todella mukava vauva. Veera usein syötti Aunen, sen jälkeen Veera katsoi, onko Aune kakannut ja jos oli, niin vaihtoi vaipat ja myös ulos meni työntämään Aunea vaunuissa ja käveli ulkona lenkin ja työnteli vaunuissa Aunea. Veeralta sujui todella hyvin kaikki Aunen hoitotoimet. Lisäksi Veera tykkäsi pukea Aunen johonkin nättiin mekkoon ja mekon kanssa Aune oli tosi söpön näköinen.



Veera oli todella innoissaan Aunesta kun on se Aune niin suloinen ja ihana lapsi!

Aune kasvaa ja kehittyy

Aune oli tyytyväinen vauva, joka söi ja nukkui hyvin ja kasvoi ja kehittyi. Jenni kävi Aunen kanssa ihan normaalissa äiti-lapsikerhossa jossa tavattiin myös muita vauvaperheitä. Aune oli siellä ainoa Down-vauva, mutta hyvin otettiin Aune siellä vastaan ja muutkin äidit halusivat pidellä Aunea siellä sylissä.


Jenni sai opintoja hyvin suoritettua ja Tommi sai tehtyä töitä, kun välillä vauva voitiin antaa hyvälle lastenhoitajalle. Lastenhoitajalle, joka on paras mitä ikinä saattaa toivoa. Jotkut kauhistelivat, että kauheeta kun annatte niin nuorelle tytölle Aunen hoitoon, mutta Jenni ja Tommi jättivät moiset kommentit omaan arvoonsa. Kyllä vauvaa osaa nuorikin ihminen hoitaa, kunhan aluksi opastetaan, että miten ja jos hyvin sujuu niin voi nuori ihminen jäädä hoitamaan vauvaa yksinkin. Kuitenkin vähintään 15-vuotias on oltava jos aikoo hoitaa pientä vauvaa yksin.



Aunella kuten monilla muillakin Down-lapsilla aloitettiin varhainkuntoutus jossa kuntouttaja kävi säännöllisesti kotona opastamassa miten Aunen kehitystä voisi edistää. Sen lisäksi muutenkin Aunella alkoi erityishuollon asiakkuus ja mietittiin ja suunniteltiin myös sitä, mihin päiväkotiin Aune menisi sitten kun täyttää vuoden.



Aune oli tosi suloinen ja ihana vauva, Aunen äiti Jenni kuljetti kantorepussa usein Aunea ihmisten ilmoilla ja kaikki näkivät Aunen. Missään vaiheessa Aunea ei pyritty häpeämään eikä piilottelemaan, vaan Aune sai olla esillä ja mukana kaikessa missä tavallinenkin vauva saisi olla mukana.

Veera on onnellinen

Veeralla meni elämässä hyvin. Oli asunto, perhe joka välitti hänestä paljon, hyvä ystävä ja nyt myös vähän työtäkin ja oikein mieluisaa ja mukavaa työtä, kun saa hoitaa pientä suloista vauvaa. Vauvan vanhemmatkin kehuivat sitä, miten taitava ja vastuullinen tyttö Veera on ja Veeran äiti kertoi, että Veeralle on kokemusta vauvanhoidosta kertynyt, koska Veera on hoitanut myös sukulaistensa lapsia jo ihan heti alusta asti. Koskaan ei ole kielletty eikä komennettu pois tieltä vaan on annettu hoitaa ja on annettu vastuuta Veerallekin. Lisäksi Veeran äiti on sairaanhoitaja, joten tuo hoitamisvietti on periytynyt Veerallekin hyvin vahvasti.


Veera sai myös palkkaa jonkun verran vauvanhoidosta ja sillä palkkarahalla Veera lähti äitinsä kanssa kaupungille. Veeran äiti haki Veeran työpäivänsä jälkeen Veeran asunnolta ja he kävivät kampaamossa. Veeralle laitettiin permanentti ja Veeran äiti värjäytti taas hiuksensa punaiseksi kuten aina ennenkin. Sitten he menivät syömään kävelykadulla olevaan kreikkalaiseen ravintola Kreetaan ja sen jälkeen he kävivät tervehtimässä myös Veeran veljeä. Heillä oli hauskaa.


Veera oli elämäänsä aika tyytyväinen. Veeran äiti oli Veerasta ylpeä. Veera ei ollut enää toimeton kotona oleva eläkeläinen vaan ihan oikea lastenhoitaja. Veera kävi säännöllisesti myös omissa hoidoissaan sairauksiensa vuoksi. Dialyysihoitoa oli kahtena päivänä viikosta, samoin myös verensokerin mittauksessa Veera kävi terveyskeskuksessa. Veera ei millään pysty pistämään itseään, joten verensokerin mittaus on hoidettu aika pitkälti terveyskeskuksessa ja joskus niin, että Veeran äiti mittaa Veeran verensokerin silloin kun käy Veeran luona.



Leukemiakin pysyi aika hyvin kurissa lääkityksen avulla. Ei ollut mitään suurempia oireita Veeralla ollut aikoihin. Koko ajan kuitenkin pelättiin että toivottavasti leukemia ei tuosta pahene. Se ei pahentunut ja Veera sai elää normaalia elämää. Veera kävi vapaa-aikanaan nuorten aikuisten partiossa, sen lisäksi Veera kävi Syöpäyhdistyksen ryhmissä. Veera kävi myös helluntaiseurakunnan rukouspiirissä. Veeran perhe oli luterilainen, mutta Veera tuli 15-vuotiaana uskoon ja halusi liittyä helluntaiseurakuntaan ja niin Veera siihen liittyi ja kävi siellä kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Nyt Veera asui lähempänä myös seurakuntaa joten kävellen pystyi sinne menemään, ennen muuttoa Veera tarvitsi sinne aina kyydin koska asui kaukana.

Lastenhoitaja Veera

Veera kävi lastenhoitokurssin ja sen käytyään jäi odottelemaan mielenkiinnolla mahdollisia työtarjouksia. Veeran elämä tähän asti kului kotona ja muutamana päivänä viikosta Veera kävi dialyysihoidossa. Viikonlopuiksi Veera matkusti bussilla vanhempien luokse toiselle paikkakunnalle. Myös Hennan kanssa Veera vietti paljon aikaa.



Eräänä päivänä se sitten tapahtui: Veeralle tuli puhelu mukavalta naiselta jonka nimi on Jenni. Jenni kertoi vastasyntyneestä tyttärestään ja kyseli Veeraa tytölle hoitajaksi. Tytön nimi on kuulemma Aune ja nyt tässä vaiheessa Aune on niin pieni että lähinnä vaan syö ja nukkuu, mutta Jenni voi opastaa Veeralle Aunen hoitoa ja ensin hoitaa Aunea yhdessä Veeran kanssa ja jos hyvin sujuu, niin Veera saa jäädä lapsenvahdiksi Aunelle. Veeran tehtäviin kuuluu myös kotitöiden tekemistä.



Veera oli innoissaan ja todella iloinen! Veera soitti ensin vanhemmilleen, sitten sisaruksilleen ja sitten myös Hennalle tästä ilouutisesta, että hän pääsee lastenhoitajaksi ja kotiapulaiseksi. Kaikki olivat iloisia Veeran puolesta ja onnittelivat Veeraa.



Veera sitten meni seuraavalla viikolla hoitamaan lasta. Lapsi nukkui ja Veera sai katsella nukkuvaa lasta. Voi että miten se lapsi oli söpö! Nyt aluksi ensimmäisellä kerralla Veera oli tutustumassa Auneen ja myös siihen kotiin missä hän Aunea hoitaa. Jenni näytti ja opasti Veeralle että mistä mikäkin tavara löytyy ja miten mikäkin kotityö tehdään. Sitten vähän ajan päästä Aune heräsi ja Jenni antoi Veeran vaihtaa Aunelta vaipat. Se sujui hyvin. Aunella oli myös nälkä ja Veera sai juottaa Aunelle tuttipullosta maitoa. Jenni aluksi neuvoi vieressä ja opasti Veeraa, mutta kun hyvin sujui Veeralta hoitaminen, niin Jenni antoi enemmän myös vastuuta Veeralle.



Veera alkoi käydä kerran viikossa hoitamassa Aunea, joskus kaksikin kertaa viikossa. Veeralle oli myös kerrottu, että Aunella on Downin syndrooma. Sen Veera oli myös huomannut Aunesta. Aune oli Veeran mielestä ihana ja suloinen ja Veera oppi nopeasti ymmärtämään Aunea ja tulkitsemaan, mitä Aune tarvitsee. Veera myös kiintyi Auneen syvästi. Veera usein kun nukutti Aunea, kanniskeli Aunea sylissään ja lauleli Aunelle hengellisiä lauluja. Veera on uskossa oleva tyttö ja siksi hengelliset laulut on tärkeitä Veeralle. Veerasta oli ihanaa miten Aune niin nätisti rauhoittui ja nukahti Veeran syliin kun Veera lauloi ja nukutti.

Tätä laulua Veera usein lauleli pikku Aunelle



ARMON MERI; Hilja Aaltonen
Meren tiedän kirkkahan, meren tiedän valtavan.
En mä tiedä äärtä sen, meren suuren taivaisen.

Meren tiedän kultaisen, meren tiedän rakkauden.
Vaikka rantoja en nää, missä laineet väsähtää.
Armon meri se on, armon meri se on, veri Jeesuksen on.
Meren tiedän, aallot sen kantaa heikon ihmisen.
Meren tiedän voimakkaan, kotiinpäin vie laineillaan.

Kotirannan tuolla nään, kauniin kirkkaan määränpään.
Sinne armon aallot vie yhä valkenee vain tie.
Armon meri se on, armon meri se on, veri Jeesuksen on.



Veera oli onnellinen tuosta suloisesta lapsesta jota saa hoitaa ja Veeran äitikin huomasi että kylläpä Veera on onnellinen. Yhtenä päivänä kun Veeran äidillä oli vapaata töistä, Veeran äiti sai tulla katsomaan Aune-vauvaa ja yhdessä Veeran kanssa kävellä ulkona lenkki ja työnnellä Aunea vaunuissa. Niin he kävelivät lenkin ja pikku Aune tyytyväisenä nukkui vaunuissa ja oli oikein mukavaa ja onnellista kaikilla. Aurinko paistoi ja oli kevät.

Aune syntyy

Eräässä perheessä odotettiin lasta. Perheen äiti Jenni sai jo odotusaikana tietää, että mahassa kasvaa tytär ja että tyttärellä on Downin syndrooma. Jenni ja hänen miehensä Tommi päättivät pitää lapsen, he eivät anna Downin syndrooman olla syy aborttiin.


Odotusaika meni hyvin ja samoin myös synnytys. Syntyi todella suloinen ja ihana pieni tyttövauva. Tyttö syntyi ihan täysiaikaisena ja kaikki meni hyvin. Tämä tyttö on perheensä esikoinen. Alku oli vaikeaa, oli hankala saada tyttö imemään maitoa. Mutta hankalan alun jälkeen se kuitenkin onnistui. Tyttö söi ja nukkui hyvin. Ensimmäisinä päivinä tyttö ei muuta tehnytkään kuin söi ja nukkui.


Tommi työskenteli insinöörinä IT-alan yrityksessä ja oli kiireinen. Jenni opiskeli yliopistossa eikä oikein voinut olla koululta poissa vaikka olikin saanut lapsen. He miettivät, että hankkivat heille lastenhoitajan. Nyt tässä vaiheessa lapsi on helppohoitoinen, syö ja nukkuu vaan. Tarvitaan joku lapsista pitävä ihminen joka osaa käsitellä vauvaa ja joka voisi tehdä myös kotitöitä.



He ottivat yhteyttä lastensuojeluliiton lastenhoitopalveluun. Sieltä kerrottiin, että oli ollut äskettäin lastenhoitokurssi, jonka kävijöistä iso osa oli noin 15-vuotiaita tyttöjä, mutta joukossa oli ollut myös yksi 18-vuotiaskin ja että se 18-vuotias on erittäin vastuuntuntoinen, luotettava ja huolehtivainen ja hyvin viisas ikäisekseen. Jennille annettiin 18-vuotiaan yhteystiedot ja Jenni päätti ottaa yhteyttä niihin yhteystietoihin, mitkä oli annettu.

Veera muuttaa omilleen

Niin se vihdoinkin koitti: Veeran 18-vuotissyntymäpäivä. Nyt Veera on jo aikuinen. Aikuinen joka kantaa itse vastuun elämästään, näin Veeran vanhemmat usein Veeralle sanoivat. Toisaalta hieman haikeina sekä vanhemmat että sisarukset muistelivat Veeran varhaista aikaa. Aikaa, jolloin perheeseen syntyi pieni tyttövauva. Isommat sisarukset olivat tuolloin jo aikuisia ja voi kuinka ihasteltiin pientä tyttövauvaa ja yhdessä hoidettiin ja voi kuinka se oli ihanaa aikaa. Se oli onnen aikaa se. Myöhemmin alkoivat vaikeudet. Söpö tyttövauva kasvoi isommaksi lapseksi. Käytös oli omituista ja usein Veeran äitiä syytettiin huonoksi kasvattajaksi. Hävetti, kun kaikki ihmettelivät että eikö tuo rouva saa lastaan kuriin. Äiti oli aiemmin itsekin pitänyt vastaavalla tavalla käyttäytyviä lapsia ja nuoria huonosti kasvatettuina, mutta hän kuitenkin silloin sisimmässään tiesi, että vika ei ollutkaan kasvatuksessa. Hän sydämessään katui sitä, mitä oli aiemmin ajatellut vastaavanlaisista lapsista, nuorista ja aikuisista.



Myöhemmin tuli sitten päiväkoti ja kouluaika. Asperger-diagnoosi tuli myös. Eikä siinä vielä kaikki. Veera sairasteli paljon. Oli kalpea, väsynyt, laiha, pienikokoinen, kitukasvuinen. Vanhemmat olivat huolissaan ja syyttivät itseään siitä, kun pitikin hankkia lapsi niin vanhana. Tuon siitä sai, sairaan lapsen. Mutta silti Veera oli kaikille perheenjäsenilleen rakas ja myös jonkun verran hemmoteltu lapsi myös. Veeraa hoidettiin ja tutkittiin sairaalassa lähes koko ajan läpi lapsuuden ja nuoruuden. Todettiin myös Turnerin syndrooma josta johtuen Veera jäi pienikasvuiseksi. 18-vuotiaanakin hänen pituus oli 144 cm ja siihen hänen pituutensa jäi lopullisesti. Veeralla olivat veriarvot täysin sekaisin ja tehtiin perusteelliset verikokeet. Sieltä löytyi diabetes, munuaisten vajaatoiminta, leukemia. Leukemian vuoksi Veera oli sairaalassa kauan ja myöhemmin hän pääsi kotiin. Leukemia on hänellä edelleen, mutta sen verran lievänä ettei sille tehdä mitään, sitä vaan seurataan. Diabetes on kakkostyyppiä ja sitä hoidetaan insuliinitableteilla. Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi Veera joutuu käymään keskussairaalan dialyysihoidossa pari kertaa viikossa.



Tämän kaiken lisäksi Veera oli myös koulukiusattu ja masentunut ja muun muassa masennuksen ja kaiken tämän muun lisäksi Veera jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 17-vuotiaana.



Nyt kuitenkin Veera täytti 18 ja oli isot juhlat, johon oli kutsuttu kaikki sukulaiset. Myös äidin työkaveri, sellainen erikoinen ja omanlaisensa persoona, oli muistanut Veeraa syntymäpäivänä ja ostanut Veeralle asunnon, johon hän otti Veeran vuokralle 500 eurolla kuukaudessa. Se oli saunallinen kaksio Nepenmäellä, lähellä sairaalaa ja palveluita. Asunnossa oli oma sauna ja lasitettu parveke. Veera oli toisaalta innoissaan mutta toisaalta hieman peloissaan siitä, mitenkä pärjää. Kaikki kuitenkin sanoivat, että hyvin tulet Veera pärjäämään. Viikon kuluttua syntymäpäivistä tavarat vietiin uuteen asuntoon. Veera oli hakenut Kelasta eläkkeensaajan asumistukea ja monien vaivojensa vuoksi myös eläkkeensaajan hoitotukea jotka molemmat hän sai. Siinä sitten järjesteltiin tavaroita uuteen asuntoon ja Veera oli ihan innoissaan. Veera päätti kutsua hyvän ystävänsä tupaantuliaisiin.



Veeralla ei ollut ystäviä enempää kuin yksi. Veeran ystävä oli Veeraa paljon vanhempi nainen, melkein 33-vuotias Henna, jolla oli Aspergerin syndrooma kuten Veerallakin. Veera oli tutustunut Hennaan nuorten aikuisten partiossa. Siellä Henna oli kysynyt, että onko Veera erään hänen tietämänsä henkilön tytär. Veera oli vastannut myöntävästi ja siitä se sitten lähti, että he tutustuivat ja heistä tuli ystävät. Heillä oli niin paljon yhteistä, että heidän oli helppo tutustua ja ystävystyä. He tykkäsivät samoista asioista, muun muassa eläimistä. Hennalla oli kissa ja hamsteri, Veeralla perheineen oli koira. Niin nämä Henna ja Veera alkoivat kyläillä toistensa luona. Veera ei kotona kertonut vanhemmilleen, kenen luona kyläilee, sanoi vaan että hän menee Niinivaaralle hyvän ystävän luokse. Veera meni sinne bussilla silloin kun asui vanhempiensa luona, mutta nyt kun Veerakin asuu Niinivaaralla, voi hän käydä Hennan luona kävellen. Henna on Veeran ainoa ystävä, kukaan muu ei ole Veeraa huolinut ystäväkseen. Henna on Veeralle ainoa ystävä ja hyvin tärkeä ja rakas ystävä. Veera on nuori ja Henna on teini-ikänsä aikoja sitten jo ohittanut, mutta silti he ovat samoista asioista kiinnostuneita ja läheisiä ystäviä keskenään. Henna tulee hyvin toimeen ikäistään nuorempien kanssa.




Hennalla ja Veeralla oli hauskaa Veeran tupaantuliaisissa ja siellä juteltiin ja välillä heitä myös nauratti toistensa hassut jutut. Molemmilla heistä on vilkas mielikuvitus. Tämän lisäksi he yhdessä myös leikkivät Veeran nukkekodilla. Veera ei ollut lopettanut leikkimistä vielä 18-vuotiaanakaan ja hänellä oli nukkekoti ja siinä nuket. Veera oli yhdessä äitinsä kanssa sisustanut sitä nukkekotia ja ommellut nukeille vaatteita siihen. Nukkekotiharrastus ja sen ohessa myös nukeilla leikkiminen oli Veeran ja äidin yhteinen harrastus silloin kun Veera asui vielä kotona. Nyt Veera leikki Hennan kanssa. Veera tiesi, että Henna on niin lapsenmielinen että innostuu leikkimään lasten tai nuorten kanssa vaikka nukeilla ja niin he keksivät mielikuvitusleikkejä nukkekodin nukeilla ja siellä oli ihan eräältä Jaanalta näyttävä nukke, jolla leikittiin, että se nukke on nyt Jaana joka tulee Amerikasta Suomeen. Sekä Henna että Veera pitivät kovasti Jaanasta ja kumpikin heistä yhdessä pyyteli Jaanaa tulemaan Suomeen ja molemmilla oli ideoita mitä kaikkea kivaa voisi tehdä Jaanan kanssa. Kun he olivat leikkineet, laittoivat he saunan lämpenemään ja lähtivät myös käymään kaupassa josta ostivat salaatintekotarvikkeet ja kivennäisvettä. He tekivät yhdessä salaatin, johon tuli kiinankaalia, tomaattia, paprikaa, kurkkua, pannulla paistettua broileria, katkarapuja, fetajuustoa, ananasta, sipulia ja vesimelonin paloja. Kun sauna oli lämmin niin he menivät saunaan ja söivät saunan jälkeen salaattia ja joivat kivennäisvettä. Henna jäi Veeralle yöksi.




Veera oli nyt onnellinen kun sai ihan oman kämpän. Yksinäisyyskään ei vaivannut, koska onhan Veeralla ystävänä se Henna. Veera oli niin onnellinen nyt! Myös Veeran äiti oli onnellinen. Nuorimmainen oli saanut hyvän asunnon läheltä sairaalaa ja palveluita, Veeralla on nyt lyhyt matka dialyysihoitoon ja myös terveyskeskukselle on lyhyt matka ja äiti kun on töissä sairaalalla niin äidilläkin lyhyt matka vaikka useamman kerran viikossa poiketa työpäivän jälkeen Veeran luokse kylään. Veera on edelleen äidin rakas pieni lapsi. Veera näyttää noin kymmenvuotiaalta vaikka onkin jo 18 ja pituutta vain 144 cm ja käytös on joskus kuin pienen tytön, mutta viisautta ja järkeä Veeralla kuitenkin on sen verran, että pärjää omillaan ja osaa huolehtia itsestään. Ainut mikä huolestutti on se, kun Veera on päivät kotona ilman mitään työtä tai muuta aktiviteettia. Äiti ehdotti, että mitäpä jos Veera menisi vaikka lastenhoitokurssille. Veera innostui ja meni. Se oli viisas ja hyvä idea, koska sen käytyä Veeran elämässä tapahtui todella hyviä asioita.