Veera on Aunelle tärkeä

Veerakin oli todella iloinen siitä, kun Aune on oppinut kävelemään. Aune taaperteli siellä kotonaan Veeraa vastaan kerran kun Veera tuli hoitamaan Aunea ja Veera ilahtui ja sanoi: "Aune! sinä osaat jo kävellä! Hienoa!" Aune sanoi myös ensimmäisen sanansa, Aune sanoi: "Veera". Se oli myös hienoa, kun Aune sanoi jo hoitotätinsä nimen. Se oli Aunen ihan ensimmäinen sana.


Veera hoiti tuolloin Aunea noin kerran viikossa. Joskus myös kaksi kertaa viikossa. Veeralla oli nyt Aunessa enemmän työtä, kun Aune jo käveli. Aunessa oli vahtimista ja perään katsomista. Veeran hommia oli tuttuun tapaan Aunen leikittäminen, syöttäminen ja vaipan vaihto ja joskus Veera laittoi Aunen rattaisiin istumaan ja meni ulos Aunen kanssa. Se oli herttainen näky, kun Veera, pienikokoinen tyttö ulkona työntää rattaissa pientä Downin syndrooma-lasta. Aune hymyili jokaiselle vastaantulijalle ulkona.


 Veera oli Aunelle todella tärkeä hoitaja. Aune monesti Veeran nimeä toisteli ja joskus Aune meni ovea jyskyttämään ja huutelemaan, että "Veera! Veera! Veera!" Aunella oli silloin Veeraa ikävä.

Aunen elämää ja kehitystä

Aune konttaili pitkin lattioita ja opetteli kävelemään. Aune oli päiväkodissa nähnyt miten muut lapset jo kävelee ja Aune halusi itsekin kovasti osata kävellä ja Aune yritti kovasti kävellä. Aune käveli tuetusti sillä tavalla että äiti, isä tai Veera pitelee Aunen käsistä kiinni ja kävelee Aunen kanssa yhdessä, mutta ilman tukea Aune ei vielä kävele.



Aune on iloinen ja hyväntuulinen lapsi ja sekä kotona että päiväkodissa oltiin huomattu, että Aunelle tekee hyvää terveitten lasten seura päiväkodissa, kun Aune ottaa mallia heistä siellä ja kehittyy nopeammin.



Yhtenä päivänä se sitten tapahtui: Aune alkoi kävellä! Aune käveli olohuoneesta keittiöön ja sitten takaisin ja se oli hienoa kun Aune jo kävelee. Enää ei siis ole vauva talossa vaan kävelevä taapero. Siitä oltiin todella iloisia, kun Aune oli oppinut kävelemään.

Veeran elämässä tapahtuu hyviä asioita

Veeralla oli ikää jo 19 vuotta. Hän oli jo vuoden verran asunut omillaan ja viihtynyt hyvin. Myös työ lastenhoitajana sujui hyvin. Veeralla oli säännöllisesti lastenhoitokeikkoja 10-vuotiaan Jimi-pojan vahtimisessa ja vuoden ikäisen Aunen vahtimisessa. Jimin kanssa Veeran touhuilu oli sitä, että Veera auttoi Jimiä läksyissä, pelaili Jimin kanssa lautapelejä jas laittoi Jimille ruuan. Se oli Veerasta mukavaa puuhaa. Aunen kanssa touhuilu oli enimmäkseen perus hoitotoimia jas leikittämistä, joka sekin sujui hyvin. Veera oli hyvä lastenhoitaja molemmille lapsille.


Veeran asunnossa oli kotityöt joskus Veeralle raskasta hommaa. Mutta onneksi Veera äiti monesti auttoi esim siivoamisessa ja muissakin kotitöissä Veeraa. Veera kävi munuaisten dialyysihoidossa pari kertaa viikossa, mutta sellainen hyvä asia, että Veera sain tietää, että hän saa uuden munuaisen. Veera oli ollut jonossa uuden munuaisen kohdalla pitkään ja nyt tuli tieto, että hän saa uuden munuaisen ja sen jälkeen voidaan mahdollisesti dialyysihoidot lopettaa.


Se oli onnen päivä! Veeran piti viikon kuluessa valmistautua leikkaukseen. Veera sai töistä sairaslomaa siksi aikaa kun munuainen vaihdetaan ja Veera pääsi sairaalaan osastolle. Osasto oli tuttu paikka, sillä osastolla Veera oli ollut ennenkin. Veeralle hoitajat ja lääkäri olivat tuttuja kaikki ja Veera viihtyi osastolla. Veera nukutettiin ja uusi munuainen siirrettiin Veeraan. Veera oli leikkauksen jälkeen vielä joitakin päiviä osastolla toipumassa. Veera makaili osastolla ja oli tosi mukavaa Veerasta olla jälleen osastolla. Osastolla on säännölliset rutiinit ja kivat, tutut hoitajat.


Veeraa kävivät kastsomassa isä, äiti, sisko, veli ja myös mummo ja ukki sekä serkkupojatkin kävivät katsomassa Veeraa. Kun he olivat käyneet, niin Veera sai kivoja yllätysvieraita: nimittäin Jenni ja Tommi pikku Aunen kanssa olivat tulleet Veeraa katsomaan. Pikku Aune hymyili onnellisena ja jokelteli Veeralle ja Veera sai pidellä Aunea sylissä. Jenni kertoi, että he olivat rukoilleet sen puolesta, että Veeran leikkaus menisi hyvin ja kyllä se ilmeisesti hyvin oli mennyt koska noin hyvissä voimissaan Veera osastolla oli.



Nyt Veeralla oli elämässään yksi rasite vähemmän. Hän ei tarvinnut enää dialyysihoitoja. Myös kakkostyypin diabetes oli hyvässä tasapainossa. Veera oli saanut verensokeriarvonsa normaaleiksi. Veeralla oli elämä aika hyvällä mallilla nyt. Veeran äitikin oli tyytyväinen nyt Veeran tilanteeseen ja siihen, kun Veeran vaivoja on saatu vähemmäsi. Tällä hetkellä Veeran verenpaine oli aika korkea ja sitä koetettiin liikunnan ja ruokavalion sekä verenpainelääkityksen avulla saada matalammaksi. Veeran äiti otti tavakseen kävellä Veeran kanssa pitkän lenkin muutaman kerran viikossa työpäivänsä jälkeen sen reissun yhteydessä kun kävi Veeran kotona. Siinä Veeran kuntokin koheni huomattavasti.



Veeran kissakin jakseli hyvin. Siitä oli kasvanut jo iso, komea kolli. Veeralle oli paljon iloa ja seuraa kissasta. Kissa kehräsi Veeralle ja puski Veeraa ja yöllä kissa tuli Veeran viereen nukkumaan. Kissa oli tosi kiltti ja seurallinen myös vieraita kohtaan. Aina silloin kun Jenni tai Henna kävi Veeran luona, niin kissakin seurallisena tuli vieraittenkin syliin kehräämään. Veeralle oli eläimet todella rakkaita. Veeralla on kissa, Veeran vanhemmilla on koira ja Veeran siskolla on kaneja. Kaikista noista eläimistä Veera piti paljon ja olivat rakkaita eläimiä Veeralle. Veeralla oli kerran myös hoidossa sekä siskon kanit että vanhempien koira, kun eräänä viikonloppuna Veeran äiti halusi lähteä yhdessä Veeran siskon kanssa kahdestaan käymään Helsingissä. Lemmikit olivat kaikki Veeralla hoidossa ja Veera hyvin hoiti niitä.



Sen viikonlopun jälkeen kun oli olleet siskon ja vanhempien lemmikit Veeralla, Veera mietti, jos hän jossakin vaiheessa hankkisi lisää eläimiä.

Veeralla ja Aunella on hauskaa

Aune oli aloittanut jo päiväkodin, jossa oli päivät hoidossa, joten nyt oli vähemmän Veeralla hoitokeikkoja Aunen luokse. Hoitokeikkoja oli kuitenkin edelleen muutamana iltana viikosta ja joskus oli Veeralla melko tiukkakin aikataulu kun ensin Veera kävi hoitamassa kello 13-16 Jimiä ja sen jälkeen illemmalla sitten Auneakin. Mutta hauskaa oli Aunen kanssa.



Aune oli iloinen ja hyväntuulinen lapsi, Aune oli kiintynyt syvästi tuttuun hoitajaansa Veeraan. Veera vieritteli palloa Aunen kanssa lattialla, koetti opettaa Aunea kävelemään ja kun Aune konttaili, niin Veera leikillään konttaili perässä ja Aunea nauratti kun Veerakin konttaa ja usein he innostuivat konttaamaan kilpaa. Jos Veera teki kakan tai pissan vaippaansa, niin välillä Veera vei Aunen vessaan ja pesi pyllyn ja vaihtoivaipat, mutta sen jälkeen taas innoissaan konttailtiin kilpaa ja naurettiin.



Veera laittoi myös ruokaa Aunelle. Nyt kun Aune on vuoden ikäinen, Aune syö ihan tavallista kotiruokaa. Veera pääsi käyttämään ruuanlaittotaitojaan ja joskus Veera teki Aunelle nakkikeittoa, joskus makaronilaatikkoa, joskus perunamuusia ja lihapullakastiketta, joskus uunikalaa ja joskus broilerikastiketta ja riisiä. Lämpimän ruuan lisäksi Veera teki Aunelle myös salaatin. Veerasta oli todella hauskaa hoitaa Aunea, leikkiä Aunen kanssa ja laittaa ruokaa ja syöttää Aunea. Aune ei vielä osannut itse syödä, joten Veera syötti Aunea lusikalla. Ruokailun jälkeen oli sottainen naama ja usein paitakin Aunella ja Veera putsasi Aunen suun ja vaihtoi puhtaan paidan Aunelle.



Jenni ja Tommi olivat edelleen tosi tyytyväisiä siihen, kun Veera on niin hyvä lastenhoitaja heidän tytölleen Aunelle. Yhtenä iltana oli seurakunnassa kastetilaisuus. Jenni ja Tommi olivat kumpikin tehneet uskonratkaisun sen jälkeen kun Veera oli kertonut heille Jeesuksesta silloin kun Aune oli sairaalassa. Nyt Jenni ja Tommi olivat menossa kasteelle. Veera kutsuttiin katsomaan sitä tilaisuutta ja Veeran tehtävänä siellä oli myös olla vastuussa Aunesta sen tilaisuuden aikana ja siellä Veera istui ja piteli Aunea sylissä kun Jenni ja Tommi kävivät kasteella ja liittyivät seurakuntaan.



Veeralle oli monet sanoneet usein, että älä puhu uskon asioista ihmisille. Veera kuitenkin oli viisaampi kuin ne ihmiset mitkä tuollaisia sanoo. Veera tiesi, että pahat henget saavat aikaan sen, että ihmiset noin sanovat. Pahat henget koettavan sammuttaa Pyhän Hengen tulen. Veeraan ei ollut pahoilla hengillä valtaa ja Veerassa oli Jumalan antama Pyhän Hengen voima ja Veera kertoi uskosta kaikille joille Pyhä Henki kehoitti kertomaan ja Veeran kautta ihmiset tulivat uskoon. Veera oli Jumalan ase Jumalan valtakunnan työssä jo ennen syntymäänsä ja silloin kun syntyi ja nyt uskoon tultuaan myös. Ehkä Paholainen tiesi tämän että Veeran kautta ihmiset todella tulevat uskoon ja siksi paholainen laittoi ihmiset kieltämään Veeraa puhumasta uskosta. Mutta Veera ei siitä lannistunut, hän oli niin hyvin perillä tuostakin asiasta ja monesta muustakin. Jumala antoi Veeralle viisautta ja verjeli Veeraa monelta pahalta ja ikävältä asialta.

Aune pääsi kotiin sairaalasta

Aune oli sen verran hyvässä kunnossa, että pääsi kotiin sairaalasta. Aune oli viettänyt siellä useamman kuukauden. Aune ei ollut enää mikään pieni vauva, vaan selkeästi jo isompi vauva. Aune konttaili pitkin lattioita iloisena ja äänteli. Aune osasi jo myös kiukutella, jos joku asia ei mene Aunen mielen mukaan. Silloin Aune alkoi kitisemään ja parkumaan kovalla äänellä.


Aunen yksivuotispäiväkin lähestyi ja Aune kävi tutustumassa päiväkotiinsa. Aune pääsee kahden lapsen paikalle tavalliseen päiväkotiin. Siksi kahden paikalle, koska yleensä erityistä tukea tarvitseva lapsi otetaan päiväkotiin kahden paikalle.


Aune oli kaikin puolin onnellinen ja näytti olevan hyvin tyytyväinen elämäänsä. Nyt oli niin, että koska Aune tulee olemaan päivät tarhassa, niin lastenhoitopalvelua ei tarvita niin usein kuin aiemmin, mutta viikonloppuisin kun vanhemmat lähtee jonnekin mihin ei voi lasta ottaa mukaan niin tuttu ja turvallinen Veera-lastenhoitaja hoitaa sillä aikaa Aunea.


Veera oli kertonut olevansa uskossa. Sen myötä myös Jenni ja Tommi alkoivat miettiä uskonasioita ja tekivät uskonratkaisunsa. He alkoivat käymään helluntaiseurakunnalla ja tulivat seurakunnan penkissä kerran tervehtimään Veeraa. Veera oli iloinen kun Jenni ja Tommi ovat tulleet uskoon ja alkaneet käydä seurakunnassa. Veera halusi seurakunnan penkissä ottaa Aunen syliinsä ja siellä he istuivat ja Veeralla oli Aune sylissä.



Aunella oli myös syntymäpäivät. Aune täytti vuoden. Järjestettiin juhlat, joihin tuli myös Veera-hoitotäti juhliin mukaan. Veera-hoitotäti siellä syötti juhlissa Aunelle lusikalla kakkua ja koetti opettaa Aunea kävelemään. Myös Veeran äiti oli juhlissa mukana ja oli ylpeä siitä, miten hyvin Veera osaa hoitaa ja käsitellä pientä lasta.