Aune sairaana

Myös Aune sairasteli. Aunekin oli kauan kuumeessa ja todella väsynyt ja uupunut, lisäksi myös mustelmilla ja verta tuli herkästi. Veera oli silloin katsomassa Aunea ja kertoi Jennille, että nuo on ihan selviä leukemian oireita, Aune pitää viedä päivystykseen! Aune vietiin päivystykseen ja otettiin lasten osastolle ja kyllä, kyllä Aunella oli leukemia.


Aune jäi lasten osastolle saamaan sytostaatteja ja verensiirtoja. Se oli surullista aikaa perheessä. Vauva sairastaa eikä tiedetä miten selviää sairaudesta. Jenni oli kuullut, että Downin syndroomaan voi liittyä myös leukemia. Niin se tuli leukemia myös Aunelle. Jenni soitteli Veeralle usein ja kertoili Veeralle huoliaan. Veera kuunteli ja ymmärsi, koska Veera itsekin sairasti leukemiaa ja oli vasta ollut osastohoidossa sen vuoksi.


Jennillä oli ikää 35 vuotta ja Veera oli vasta 18, mutta silti heille tuli noitten kahdenkeskisten juttelujen myötä todella hyvä yhteisymmärrys ja he ystävystyivät. Veera ei ollutkaan enää pelkkä perheen lastenhoitaja, vaan Veerasta tuli Jennille ystävä. Veera kävi Jennin luona kylässä paljon kun Jenni oli Aunen sairastelun takia sairaslomalla opinnoistaan kun niin suretti ja järkytti kun oma rakas lapsi makaa sairaalan osastolla vakavasti sairaana.



He kävivät myös yhdessä katsomassa Aunea sairaalassa ja siellä Aune makasi mutta ilahtui kovasti äidin ja lastenhoitajan näkemisestä. Veera ja Jenni silittelivät pikku Aunea ja Veera lauloi Aunelle tällaista laulua:


Kaipaan päästä rantamille kauniin maan, missä elämän virta kuohuaa.
Missä armon valtameri Jeesuksen, huuhtoo synnit saastat sydämen.

Armahdettu taakkojeni alta, puhdas olen taivaltaja maan.
siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Vaikka tummat pilvet heittää varjojaan, vuoritiellä on raskas vaeltaa.
Kuitenkin on määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Usein valtaa matkamiehen mielen, kaipuu päästä kotiin uuden maan,
Siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Hetken vielä vuoritietä taivallan, taivaan tähtihin silmäin tähyää.
Siellä enkelkuoro oottaa matkaajaa, matka päättyy ikikunniaan.

Vaivan valjaat riemupukuun vaihtuu, onnellisten osan sielu saa.
Siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.



Aune nukahti onnellisesti hymyillen kun kuuli tuon laulun ja Jenni liikuttui kyyneliin. Veera kertoi Jennille olevansa uskossa. Veera kertoi tulleensa uskoon rippikoulussa 15-vuotiaana ja että Veera kuului luterilaiseen kirkkoon mutta vaihtoi uskoon tultuaan helluntaiseurakuntaan ja että hän on täyttynyt Pyhällä Hengellä. Veera kertoi myös siitä, että kun hän makasi kerran sairaalan sängyllä, hänelle ilmestyi enkeli. Myös Jeesus oli ilmestynyt ja hän oli kertonut, että vielä ei ole Veeran aika lähteä taivaan kotiin, Veeralla on vielä paljon tehtävää ja että Veera syntyi iloksi ja siunaukseksi vanhemmilleen ja rukousvastauksena erään naisen rukouksiin joka oli jo ennen Veeran syntymää rukoillut, että Veeran äidille syntyisi Veera-vauva. Veera oli Jeesuksen antama rukousvastaus ja Veeralla tulee olemaan elämä ja tulevaisuus. Veera rohkaisi myös Jenniä ja sanoi, että älä pelkää, Jenni. Aune syntyi Jumalan siunauksena tähän maailmaan ja Aune toipuu vielä leukemiasta. Jenni oli liikuttunut ja Jenni alkoi miettiä itsekin näitä uskon asioita enemmänkin.




Pikku Aune sairasti, mutta tilanne ei mennyt huonompaan suuntaan. Aune oli iloinen ja valoisa lapsi, koko osaston päivänsäde.