Veera kävi ihan normaalisti harrastuksissa ja hoiti Aune-vauvaa, mutta yhtenä päivänä kaikki ei ollutkaan kunnossa. Veeralla oli kova kuume. Veera arveli, että se on vaan flunssaa, ei sen kummempaa, mutta sitä kesti päiväkausia ja Veeralla oli myös kipuja ja särkyjä ja muutama mustelmakin tuli, niin Veera hakeutui päivystykseen. Veera pääsi nopeasti lääkäriin ja hänet otettiin vakavasti, koska hänellä on diagnoosina leukemia. Veera pääsi hematologiselle osastolle hoitoon.
Veerasta oli oikeastaan kivaa päästä osastolle. Veera on aina viihtynyt osastolla. Nyt oli tarkoitus antaa suonen kautta sytostaatteja ja verensiirtoja. Vielä ei ollut tietoa, kuinka kauan Veera joutuu olemaan osastolla, mutta se osastolla olo ei haitannut Veeraa yhtään. Veera oli tyytyväinen osaston säännöllisiin rutiineihin ja siihen, kun oli kivat hoitajat ja tosi mukava lääkäri osastolla.
Veeran äiti oli huolissaan Veerasta ja kävi katsomassa joka päivä Veeraa. Myös isä ja veli kävivät katsomassa. He olivat huolestuneita ja vakavia. Mutta kun Veera vaikutti olevan olosuhteisiin nähden tyytyväinen oloihinsa, niin kyllä veli tapansa mukaan hieman myös pelleili ja oli vitsikäs Veeralle.
Veeran siskokin matkusti kaukaa katsomaan sairasta pikkusiskoaan ja toi Veeralle tuliaisia. Hän toi kirjoja ja lehtiä joita oli ostanut kirpputorilta ja myös ison, vaaleanpunaisen pehmolelu pupun. Veera kiitti pupusta ja sisko sanoi, että hän toi pupun Veeralle, koska häntä säälittää kun rakas pikku Veera-pupunen on kipeä. Sisko oli jo Veeran syntymästä asti kutsunut Veeraa pikkupupuksi ja Veera piti siitä lempinimestä.
Veeralla oli hyvät oltavat osastolla. Hän tutustui muihinkin potilaisiin ja siellä mukavaa seuraa riitti. Pari viikkoa meni osastohoidossa ja sitten parin viikon kuluttua pääsi Veera jo kotiinsa. Veeran vointi oli parempi eikä ollut enää kuumetta eikä kipuja. Veriarvotkin olivat sen verran hyvät, että kotona voi jo olla.
Osastolla oli kivaa, mutta niin on kotonakin. Kotona Veera puuhasteli nukkekotinsa kanssa ja myös sellaista kivaa tapahtui, että Veera sai oman kissan. Oli Veeran entisellä kotipaikkakunnalla lähellä vanhempien kotia ollut eräässä talossa kissaemolla pienet pennut. Pennut olivat luovutusikäisiä ja Veera sai itselleen valita yhden pennuista. Veera valitsi mustan poikapennun jolle hän antoi nimeksi Akseli. Veeralla oli nyt oma pieni Akseli-kisu, jonka seurassa oli kiva olla. Veera hoiti Akselia hyvin ja tunnollisesti ja leikitti Akselia ja se oli mukavaa kun aina kun Veera lämmitti saunan, niin myös Akseli tuli saunomaan yhdessä Veeran kanssa.
Hennan kanssa Veera järjesti kissatapaamisia kun molemmilla on kissa. Veera käveli usein Hennan luokse Akseli-kisun kanssa ja Akseli tutustui Hennan kissaan. Akselista tuli hyvät kaverit Hennan kissan kanssa ja Veera sanoi, että jos hän joutuu osastolle joskus vielä, niin silloin hän tuo Akseli kissan Hennalle hoitoon. Hennalle sopi hyvin tuo Veeran ehdotus ja niin se asia oli yhteistuumin sovittu.
Vaikka Veera asui omillaan, niin hän vietti kuitenkin kaikki viikonloput äidin ja isän luona. Usein mentiin perjantaina Prismaan tai Lidliin ja ostettiin sieltä kaikenlaista hyvää syötävää ja Veerakin sai valita, mitä ostetaan. Sitten vanhempien luona Veera sai myös hoitaa ja ulkoiluttaa koiraa ja äidin kanssa laittaa yhdessä ruokia ja joskus Veera ihan itse ja omatoimisesti valmisti ruuan ja kattoi pöydän isälle ja äidille. Saunassakin käytiin siellä ja joskus lähdettiin käymään myös vaikka Kolilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti