Aune oli tyytyväinen vauva, joka söi ja nukkui hyvin ja kasvoi ja kehittyi. Jenni kävi Aunen kanssa ihan normaalissa äiti-lapsikerhossa jossa tavattiin myös muita vauvaperheitä. Aune oli siellä ainoa Down-vauva, mutta hyvin otettiin Aune siellä vastaan ja muutkin äidit halusivat pidellä Aunea siellä sylissä.
Jenni sai opintoja hyvin suoritettua ja Tommi sai tehtyä töitä, kun välillä vauva voitiin antaa hyvälle lastenhoitajalle. Lastenhoitajalle, joka on paras mitä ikinä saattaa toivoa. Jotkut kauhistelivat, että kauheeta kun annatte niin nuorelle tytölle Aunen hoitoon, mutta Jenni ja Tommi jättivät moiset kommentit omaan arvoonsa. Kyllä vauvaa osaa nuorikin ihminen hoitaa, kunhan aluksi opastetaan, että miten ja jos hyvin sujuu niin voi nuori ihminen jäädä hoitamaan vauvaa yksinkin. Kuitenkin vähintään 15-vuotias on oltava jos aikoo hoitaa pientä vauvaa yksin.
Aunella kuten monilla muillakin Down-lapsilla aloitettiin varhainkuntoutus jossa kuntouttaja kävi säännöllisesti kotona opastamassa miten Aunen kehitystä voisi edistää. Sen lisäksi muutenkin Aunella alkoi erityishuollon asiakkuus ja mietittiin ja suunniteltiin myös sitä, mihin päiväkotiin Aune menisi sitten kun täyttää vuoden.
Aune oli tosi suloinen ja ihana vauva, Aunen äiti Jenni kuljetti kantorepussa usein Aunea ihmisten ilmoilla ja kaikki näkivät Aunen. Missään vaiheessa Aunea ei pyritty häpeämään eikä piilottelemaan, vaan Aune sai olla esillä ja mukana kaikessa missä tavallinenkin vauva saisi olla mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti