Veeralla meni elämässä hyvin. Oli asunto, perhe joka välitti hänestä paljon, hyvä ystävä ja nyt myös vähän työtäkin ja oikein mieluisaa ja mukavaa työtä, kun saa hoitaa pientä suloista vauvaa. Vauvan vanhemmatkin kehuivat sitä, miten taitava ja vastuullinen tyttö Veera on ja Veeran äiti kertoi, että Veeralle on kokemusta vauvanhoidosta kertynyt, koska Veera on hoitanut myös sukulaistensa lapsia jo ihan heti alusta asti. Koskaan ei ole kielletty eikä komennettu pois tieltä vaan on annettu hoitaa ja on annettu vastuuta Veerallekin. Lisäksi Veeran äiti on sairaanhoitaja, joten tuo hoitamisvietti on periytynyt Veerallekin hyvin vahvasti.
Veera sai myös palkkaa jonkun verran vauvanhoidosta ja sillä palkkarahalla Veera lähti äitinsä kanssa kaupungille. Veeran äiti haki Veeran työpäivänsä jälkeen Veeran asunnolta ja he kävivät kampaamossa. Veeralle laitettiin permanentti ja Veeran äiti värjäytti taas hiuksensa punaiseksi kuten aina ennenkin. Sitten he menivät syömään kävelykadulla olevaan kreikkalaiseen ravintola Kreetaan ja sen jälkeen he kävivät tervehtimässä myös Veeran veljeä. Heillä oli hauskaa.
Veera oli elämäänsä aika tyytyväinen. Veeran äiti oli Veerasta ylpeä. Veera ei ollut enää toimeton kotona oleva eläkeläinen vaan ihan oikea lastenhoitaja. Veera kävi säännöllisesti myös omissa hoidoissaan sairauksiensa vuoksi. Dialyysihoitoa oli kahtena päivänä viikosta, samoin myös verensokerin mittauksessa Veera kävi terveyskeskuksessa. Veera ei millään pysty pistämään itseään, joten verensokerin mittaus on hoidettu aika pitkälti terveyskeskuksessa ja joskus niin, että Veeran äiti mittaa Veeran verensokerin silloin kun käy Veeran luona.
Leukemiakin pysyi aika hyvin kurissa lääkityksen avulla. Ei ollut mitään suurempia oireita Veeralla ollut aikoihin. Koko ajan kuitenkin pelättiin että toivottavasti leukemia ei tuosta pahene. Se ei pahentunut ja Veera sai elää normaalia elämää. Veera kävi vapaa-aikanaan nuorten aikuisten partiossa, sen lisäksi Veera kävi Syöpäyhdistyksen ryhmissä. Veera kävi myös helluntaiseurakunnan rukouspiirissä. Veeran perhe oli luterilainen, mutta Veera tuli 15-vuotiaana uskoon ja halusi liittyä helluntaiseurakuntaan ja niin Veera siihen liittyi ja kävi siellä kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Nyt Veera asui lähempänä myös seurakuntaa joten kävellen pystyi sinne menemään, ennen muuttoa Veera tarvitsi sinne aina kyydin koska asui kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti