Niin se vihdoinkin koitti: Veeran 18-vuotissyntymäpäivä. Nyt Veera on jo aikuinen. Aikuinen joka kantaa itse vastuun elämästään, näin Veeran vanhemmat usein Veeralle sanoivat. Toisaalta hieman haikeina sekä vanhemmat että sisarukset muistelivat Veeran varhaista aikaa. Aikaa, jolloin perheeseen syntyi pieni tyttövauva. Isommat sisarukset olivat tuolloin jo aikuisia ja voi kuinka ihasteltiin pientä tyttövauvaa ja yhdessä hoidettiin ja voi kuinka se oli ihanaa aikaa. Se oli onnen aikaa se. Myöhemmin alkoivat vaikeudet. Söpö tyttövauva kasvoi isommaksi lapseksi. Käytös oli omituista ja usein Veeran äitiä syytettiin huonoksi kasvattajaksi. Hävetti, kun kaikki ihmettelivät että eikö tuo rouva saa lastaan kuriin. Äiti oli aiemmin itsekin pitänyt vastaavalla tavalla käyttäytyviä lapsia ja nuoria huonosti kasvatettuina, mutta hän kuitenkin silloin sisimmässään tiesi, että vika ei ollutkaan kasvatuksessa. Hän sydämessään katui sitä, mitä oli aiemmin ajatellut vastaavanlaisista lapsista, nuorista ja aikuisista.
Myöhemmin tuli sitten päiväkoti ja kouluaika. Asperger-diagnoosi tuli myös. Eikä siinä vielä kaikki. Veera sairasteli paljon. Oli kalpea, väsynyt, laiha, pienikokoinen, kitukasvuinen. Vanhemmat olivat huolissaan ja syyttivät itseään siitä, kun pitikin hankkia lapsi niin vanhana. Tuon siitä sai, sairaan lapsen. Mutta silti Veera oli kaikille perheenjäsenilleen rakas ja myös jonkun verran hemmoteltu lapsi myös. Veeraa hoidettiin ja tutkittiin sairaalassa lähes koko ajan läpi lapsuuden ja nuoruuden. Todettiin myös Turnerin syndrooma josta johtuen Veera jäi pienikasvuiseksi. 18-vuotiaanakin hänen pituus oli 144 cm ja siihen hänen pituutensa jäi lopullisesti. Veeralla olivat veriarvot täysin sekaisin ja tehtiin perusteelliset verikokeet. Sieltä löytyi diabetes, munuaisten vajaatoiminta, leukemia. Leukemian vuoksi Veera oli sairaalassa kauan ja myöhemmin hän pääsi kotiin. Leukemia on hänellä edelleen, mutta sen verran lievänä ettei sille tehdä mitään, sitä vaan seurataan. Diabetes on kakkostyyppiä ja sitä hoidetaan insuliinitableteilla. Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi Veera joutuu käymään keskussairaalan dialyysihoidossa pari kertaa viikossa.
Tämän kaiken lisäksi Veera oli myös koulukiusattu ja masentunut ja muun muassa masennuksen ja kaiken tämän muun lisäksi Veera jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 17-vuotiaana.
Nyt kuitenkin Veera täytti 18 ja oli isot juhlat, johon oli kutsuttu kaikki sukulaiset. Myös äidin työkaveri, sellainen erikoinen ja omanlaisensa persoona, oli muistanut Veeraa syntymäpäivänä ja ostanut Veeralle asunnon, johon hän otti Veeran vuokralle 500 eurolla kuukaudessa. Se oli saunallinen kaksio Nepenmäellä, lähellä sairaalaa ja palveluita. Asunnossa oli oma sauna ja lasitettu parveke. Veera oli toisaalta innoissaan mutta toisaalta hieman peloissaan siitä, mitenkä pärjää. Kaikki kuitenkin sanoivat, että hyvin tulet Veera pärjäämään. Viikon kuluttua syntymäpäivistä tavarat vietiin uuteen asuntoon. Veera oli hakenut Kelasta eläkkeensaajan asumistukea ja monien vaivojensa vuoksi myös eläkkeensaajan hoitotukea jotka molemmat hän sai. Siinä sitten järjesteltiin tavaroita uuteen asuntoon ja Veera oli ihan innoissaan. Veera päätti kutsua hyvän ystävänsä tupaantuliaisiin.
Veeralla ei ollut ystäviä enempää kuin yksi. Veeran ystävä oli Veeraa paljon vanhempi nainen, melkein 33-vuotias Henna, jolla oli Aspergerin syndrooma kuten Veerallakin. Veera oli tutustunut Hennaan nuorten aikuisten partiossa. Siellä Henna oli kysynyt, että onko Veera erään hänen tietämänsä henkilön tytär. Veera oli vastannut myöntävästi ja siitä se sitten lähti, että he tutustuivat ja heistä tuli ystävät. Heillä oli niin paljon yhteistä, että heidän oli helppo tutustua ja ystävystyä. He tykkäsivät samoista asioista, muun muassa eläimistä. Hennalla oli kissa ja hamsteri, Veeralla perheineen oli koira. Niin nämä Henna ja Veera alkoivat kyläillä toistensa luona. Veera ei kotona kertonut vanhemmilleen, kenen luona kyläilee, sanoi vaan että hän menee Niinivaaralle hyvän ystävän luokse. Veera meni sinne bussilla silloin kun asui vanhempiensa luona, mutta nyt kun Veerakin asuu Niinivaaralla, voi hän käydä Hennan luona kävellen. Henna on Veeran ainoa ystävä, kukaan muu ei ole Veeraa huolinut ystäväkseen. Henna on Veeralle ainoa ystävä ja hyvin tärkeä ja rakas ystävä. Veera on nuori ja Henna on teini-ikänsä aikoja sitten jo ohittanut, mutta silti he ovat samoista asioista kiinnostuneita ja läheisiä ystäviä keskenään. Henna tulee hyvin toimeen ikäistään nuorempien kanssa.
Hennalla ja Veeralla oli hauskaa Veeran tupaantuliaisissa ja siellä juteltiin ja välillä heitä myös nauratti toistensa hassut jutut. Molemmilla heistä on vilkas mielikuvitus. Tämän lisäksi he yhdessä myös leikkivät Veeran nukkekodilla. Veera ei ollut lopettanut leikkimistä vielä 18-vuotiaanakaan ja hänellä oli nukkekoti ja siinä nuket. Veera oli yhdessä äitinsä kanssa sisustanut sitä nukkekotia ja ommellut nukeille vaatteita siihen. Nukkekotiharrastus ja sen ohessa myös nukeilla leikkiminen oli Veeran ja äidin yhteinen harrastus silloin kun Veera asui vielä kotona. Nyt Veera leikki Hennan kanssa. Veera tiesi, että Henna on niin lapsenmielinen että innostuu leikkimään lasten tai nuorten kanssa vaikka nukeilla ja niin he keksivät mielikuvitusleikkejä nukkekodin nukeilla ja siellä oli ihan eräältä Jaanalta näyttävä nukke, jolla leikittiin, että se nukke on nyt Jaana joka tulee Amerikasta Suomeen. Sekä Henna että Veera pitivät kovasti Jaanasta ja kumpikin heistä yhdessä pyyteli Jaanaa tulemaan Suomeen ja molemmilla oli ideoita mitä kaikkea kivaa voisi tehdä Jaanan kanssa. Kun he olivat leikkineet, laittoivat he saunan lämpenemään ja lähtivät myös käymään kaupassa josta ostivat salaatintekotarvikkeet ja kivennäisvettä. He tekivät yhdessä salaatin, johon tuli kiinankaalia, tomaattia, paprikaa, kurkkua, pannulla paistettua broileria, katkarapuja, fetajuustoa, ananasta, sipulia ja vesimelonin paloja. Kun sauna oli lämmin niin he menivät saunaan ja söivät saunan jälkeen salaattia ja joivat kivennäisvettä. Henna jäi Veeralle yöksi.
Veera oli nyt onnellinen kun sai ihan oman kämpän. Yksinäisyyskään ei vaivannut, koska onhan Veeralla ystävänä se Henna. Veera oli niin onnellinen nyt! Myös Veeran äiti oli onnellinen. Nuorimmainen oli saanut hyvän asunnon läheltä sairaalaa ja palveluita, Veeralla on nyt lyhyt matka dialyysihoitoon ja myös terveyskeskukselle on lyhyt matka ja äiti kun on töissä sairaalalla niin äidilläkin lyhyt matka vaikka useamman kerran viikossa poiketa työpäivän jälkeen Veeran luokse kylään. Veera on edelleen äidin rakas pieni lapsi. Veera näyttää noin kymmenvuotiaalta vaikka onkin jo 18 ja pituutta vain 144 cm ja käytös on joskus kuin pienen tytön, mutta viisautta ja järkeä Veeralla kuitenkin on sen verran, että pärjää omillaan ja osaa huolehtia itsestään. Ainut mikä huolestutti on se, kun Veera on päivät kotona ilman mitään työtä tai muuta aktiviteettia. Äiti ehdotti, että mitäpä jos Veera menisi vaikka lastenhoitokurssille. Veera innostui ja meni. Se oli viisas ja hyvä idea, koska sen käytyä Veeran elämässä tapahtui todella hyviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti