Lastenhoitaja Veera

Veera kävi lastenhoitokurssin ja sen käytyään jäi odottelemaan mielenkiinnolla mahdollisia työtarjouksia. Veeran elämä tähän asti kului kotona ja muutamana päivänä viikosta Veera kävi dialyysihoidossa. Viikonlopuiksi Veera matkusti bussilla vanhempien luokse toiselle paikkakunnalle. Myös Hennan kanssa Veera vietti paljon aikaa.



Eräänä päivänä se sitten tapahtui: Veeralle tuli puhelu mukavalta naiselta jonka nimi on Jenni. Jenni kertoi vastasyntyneestä tyttärestään ja kyseli Veeraa tytölle hoitajaksi. Tytön nimi on kuulemma Aune ja nyt tässä vaiheessa Aune on niin pieni että lähinnä vaan syö ja nukkuu, mutta Jenni voi opastaa Veeralle Aunen hoitoa ja ensin hoitaa Aunea yhdessä Veeran kanssa ja jos hyvin sujuu, niin Veera saa jäädä lapsenvahdiksi Aunelle. Veeran tehtäviin kuuluu myös kotitöiden tekemistä.



Veera oli innoissaan ja todella iloinen! Veera soitti ensin vanhemmilleen, sitten sisaruksilleen ja sitten myös Hennalle tästä ilouutisesta, että hän pääsee lastenhoitajaksi ja kotiapulaiseksi. Kaikki olivat iloisia Veeran puolesta ja onnittelivat Veeraa.



Veera sitten meni seuraavalla viikolla hoitamaan lasta. Lapsi nukkui ja Veera sai katsella nukkuvaa lasta. Voi että miten se lapsi oli söpö! Nyt aluksi ensimmäisellä kerralla Veera oli tutustumassa Auneen ja myös siihen kotiin missä hän Aunea hoitaa. Jenni näytti ja opasti Veeralle että mistä mikäkin tavara löytyy ja miten mikäkin kotityö tehdään. Sitten vähän ajan päästä Aune heräsi ja Jenni antoi Veeran vaihtaa Aunelta vaipat. Se sujui hyvin. Aunella oli myös nälkä ja Veera sai juottaa Aunelle tuttipullosta maitoa. Jenni aluksi neuvoi vieressä ja opasti Veeraa, mutta kun hyvin sujui Veeralta hoitaminen, niin Jenni antoi enemmän myös vastuuta Veeralle.



Veera alkoi käydä kerran viikossa hoitamassa Aunea, joskus kaksikin kertaa viikossa. Veeralle oli myös kerrottu, että Aunella on Downin syndrooma. Sen Veera oli myös huomannut Aunesta. Aune oli Veeran mielestä ihana ja suloinen ja Veera oppi nopeasti ymmärtämään Aunea ja tulkitsemaan, mitä Aune tarvitsee. Veera myös kiintyi Auneen syvästi. Veera usein kun nukutti Aunea, kanniskeli Aunea sylissään ja lauleli Aunelle hengellisiä lauluja. Veera on uskossa oleva tyttö ja siksi hengelliset laulut on tärkeitä Veeralle. Veerasta oli ihanaa miten Aune niin nätisti rauhoittui ja nukahti Veeran syliin kun Veera lauloi ja nukutti.

Tätä laulua Veera usein lauleli pikku Aunelle



ARMON MERI; Hilja Aaltonen
Meren tiedän kirkkahan, meren tiedän valtavan.
En mä tiedä äärtä sen, meren suuren taivaisen.

Meren tiedän kultaisen, meren tiedän rakkauden.
Vaikka rantoja en nää, missä laineet väsähtää.
Armon meri se on, armon meri se on, veri Jeesuksen on.
Meren tiedän, aallot sen kantaa heikon ihmisen.
Meren tiedän voimakkaan, kotiinpäin vie laineillaan.

Kotirannan tuolla nään, kauniin kirkkaan määränpään.
Sinne armon aallot vie yhä valkenee vain tie.
Armon meri se on, armon meri se on, veri Jeesuksen on.



Veera oli onnellinen tuosta suloisesta lapsesta jota saa hoitaa ja Veeran äitikin huomasi että kylläpä Veera on onnellinen. Yhtenä päivänä kun Veeran äidillä oli vapaata töistä, Veeran äiti sai tulla katsomaan Aune-vauvaa ja yhdessä Veeran kanssa kävellä ulkona lenkki ja työnnellä Aunea vaunuissa. Niin he kävelivät lenkin ja pikku Aune tyytyväisenä nukkui vaunuissa ja oli oikein mukavaa ja onnellista kaikilla. Aurinko paistoi ja oli kevät.