Veerakin oli todella iloinen siitä, kun Aune on oppinut kävelemään. Aune taaperteli siellä kotonaan Veeraa vastaan kerran kun Veera tuli hoitamaan Aunea ja Veera ilahtui ja sanoi: "Aune! sinä osaat jo kävellä! Hienoa!" Aune sanoi myös ensimmäisen sanansa, Aune sanoi: "Veera". Se oli myös hienoa, kun Aune sanoi jo hoitotätinsä nimen. Se oli Aunen ihan ensimmäinen sana.
Veera hoiti tuolloin Aunea noin kerran viikossa. Joskus myös kaksi kertaa viikossa. Veeralla oli nyt Aunessa enemmän työtä, kun Aune jo käveli. Aunessa oli vahtimista ja perään katsomista. Veeran hommia oli tuttuun tapaan Aunen leikittäminen, syöttäminen ja vaipan vaihto ja joskus Veera laittoi Aunen rattaisiin istumaan ja meni ulos Aunen kanssa. Se oli herttainen näky, kun Veera, pienikokoinen tyttö ulkona työntää rattaissa pientä Downin syndrooma-lasta. Aune hymyili jokaiselle vastaantulijalle ulkona.
Veera oli Aunelle todella tärkeä hoitaja. Aune monesti Veeran nimeä toisteli ja joskus Aune meni ovea jyskyttämään ja huutelemaan, että "Veera! Veera! Veera!" Aunella oli silloin Veeraa ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti