Aune oli sen verran hyvässä kunnossa, että pääsi kotiin sairaalasta. Aune oli viettänyt siellä useamman kuukauden. Aune ei ollut enää mikään pieni vauva, vaan selkeästi jo isompi vauva. Aune konttaili pitkin lattioita iloisena ja äänteli. Aune osasi jo myös kiukutella, jos joku asia ei mene Aunen mielen mukaan. Silloin Aune alkoi kitisemään ja parkumaan kovalla äänellä.
Aunen yksivuotispäiväkin lähestyi ja Aune kävi tutustumassa päiväkotiinsa. Aune pääsee kahden lapsen paikalle tavalliseen päiväkotiin. Siksi kahden paikalle, koska yleensä erityistä tukea tarvitseva lapsi otetaan päiväkotiin kahden paikalle.
Aune oli kaikin puolin onnellinen ja näytti olevan hyvin tyytyväinen elämäänsä. Nyt oli niin, että koska Aune tulee olemaan päivät tarhassa, niin lastenhoitopalvelua ei tarvita niin usein kuin aiemmin, mutta viikonloppuisin kun vanhemmat lähtee jonnekin mihin ei voi lasta ottaa mukaan niin tuttu ja turvallinen Veera-lastenhoitaja hoitaa sillä aikaa Aunea.
Veera oli kertonut olevansa uskossa. Sen myötä myös Jenni ja Tommi alkoivat miettiä uskonasioita ja tekivät uskonratkaisunsa. He alkoivat käymään helluntaiseurakunnalla ja tulivat seurakunnan penkissä kerran tervehtimään Veeraa. Veera oli iloinen kun Jenni ja Tommi ovat tulleet uskoon ja alkaneet käydä seurakunnassa. Veera halusi seurakunnan penkissä ottaa Aunen syliinsä ja siellä he istuivat ja Veeralla oli Aune sylissä.
Aunella oli myös syntymäpäivät. Aune täytti vuoden. Järjestettiin juhlat, joihin tuli myös Veera-hoitotäti juhliin mukaan. Veera-hoitotäti siellä syötti juhlissa Aunelle lusikalla kakkua ja koetti opettaa Aunea kävelemään. Myös Veeran äiti oli juhlissa mukana ja oli ylpeä siitä, miten hyvin Veera osaa hoitaa ja käsitellä pientä lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti