Veeran kanssa oltiin huolissaan. Ensimmäisenä huomasi Veeran äiti, että Veeralla on ongelmia. Veera oli 22-vuotias ja diabetes oli pahentunut siihen pisteeseen, että tablettihoidon lisäksi joutui pistämään insulinia. Veera oli myös lihonut ja nyt oli ilmennyt että vaikka olikin saanut uudet munuaiset niin nekin alkoivat reistailla ja Veera joutui uudestaan dialyysihoitoon. Myös epilepsia oli tullut Veeralle uutena sairautena ja hän oli saanut siihen lääkkeet mutta ei ole varmuutta, käyttääkö Veera lääkitystään. Veera oli törsäillyt rahaa ja laskuja oli mennyt ulosottoon ja kodin siisteys oli retuperällä ja Veera osteli karkkeja ja herkkuja ja otti pikalainoja ostaakseen karkkia ja muuta herkkua kymmeniä laatikollisia kotiinsa.
Lisäksi monestakin eri paikasta kuului kummia: Veera oli alkanut pitää kuvan perusteella tuntemattomiin ihmisiin yhteyttä ja sen lisäksi soitella pankkeihin ja apteekkeihin ja erilaisiin kauppaliikkeisiin ja toimistoihin huvikseen puheluita joissa oli jutellut niitä ja näitä, kertonut kuulumisiaan kuin tutuille ainakin ja jossakin vaiheessa menyt tuntematomien ihmisten työpaikoille ja mennyt henkilökohtaisuuksiinkin ja halunnut vaikkapa pussata. Olipa hän tarjoutunut jollekin miehelle tekemään sen palveluksen, että tulisi jollekin miehelle vessaan kaveriksi ja pesisi miehen kikkelin. Veera väijyi nurkan takana miestä ja kysyi oletko vessaan menossa ja mies kysyi että miten niin, niin Veera oli vastannut, että hän tulisi kikkelin pesemään sinne vessaan.
Tuo kikkelijuttu oli viimeinen pisara ja sen verran vakava asia, että siihen puututiin. Veera vietiin psykiatrille ja hänet määrättiin osastohoitoon. Veeraa myös tutkittiin ja tehtyyn magneetitutkimus, neurologiset ja neuropsykologiset sekä psykiatriset testit ja niissä löytyikin Veeralla aiemmin huomiotta jäänyt ja aiemmin diagnosoimaton lievä kehitysvamma ja vaikeita oppimisen ja hahmotuksen vaikeuksia, lievä psykoottinen häiriö ja persoonallisuushäiriö. Nyt oltiin sitä mieltä, että Veera ei voi asua enää omillaan eikä edes tuetusti ja Veeralle mietittiin valvotumpaa asumismuotoa. Sitten löytyi oneksi Puolukkamäen pienryhmäkoti joka on tarkoitettu kehitysvammaisille ja muutakin erityistä tukea tarvitseville ihmisille ja otettiin Puolukkamäkeen yhteyttä ja haetiin Veeralle sieltä paikkaa. Ryhmäkoti oli vasta perustettu ja siellä saisi Veera yksilöllistä huomiota ja sen lisäksi olisi kavereita ympärillä. Jatkossa Veeraa koskevat jutut jatkuvat blogissa http://kehitysvammaiset.blogspot.fi/
Aune muuttaa samaan paikkaan myös, mutta sitten kun on vähintään 17 tai 18-vuotias iältään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti